Allekirjoittanut menetti kaikki sukulaisensa Isämme, tätimme ja heidän äitinsä kuoleman johdosta vuosina 1961,1962 1963 ja minusta tuli sen jälkeen 60 luvun alun huutolaispoika ilman sukulaissuhteita ikuisiksi ajoiksi, jonka myötä olemme nyt tässä ja nyt kirjoittelen kirjoja, ilman minkäänlaisia yhteyksiä sukuuni ja olen yrittänyt olla sukulainen kirkonkirjojen mukaan lähisukuuni muttei se ole tuottanut mitään yhdeyden pitoa heidän taholtaan, olen siis jäänyt vaille sukulaisiani ja teen sen vuoksi kaikista suvuista sukuselvitystä niin kauan kun elän tätä epäoikeuden mukaista maailmaani.
Sukuselvityksen merkitys ja miksi sitä pitää myös tehdä kuten minä teen kaiken aikaa. Kuusamolais syntyisen Ronkaisen toiveen haluankin nyt toteuttaa mielipidekirjoituksen muodossa. Koillismaan kaikki suvut minä olen päättänyt selvittää jotka tulevat jollakin tavalla lähi- tai kaukaiseksi sukulaisekseni, vaikka koko loppu elämäni menisi sitten. Siinä onse sen arvoista ja toivonkin mukaan kaikkia kynnelle kykeneviä osaajia. Jos emme nyt osallistu joukolla tähän niin voipi ettei saada kokoon muuta mielipidettä kuin mitäpähänse hyvejää tai olemme sukua Aatamin ja Eevan kautta, kolmas sanoja sanoon olevansa seitsämän kirnuhuude verran sukua, tälläistä olen kuullut aina silloin tällöin vuosikymmenten varrellä täällä Suomussalmella.
Olen ollut aikanaan aktiivi sukuseurojen toimija ja perustaja, kauttani ovat saanet seuraavat sukuseurat, Seppänen, Väisänen, Hiltunen, Keränen ja Romppainen ja nämä edellä mainitut ovat edelleen yhdistysrekisterissä. Sukuseurat ovat toimittaneet jo vuosikymmeniä sukukirjoja julkaistuna ja niissä esiintyy hyvin paljon ollettamuksia, johon en minä enää takerru kuin aijemmin tuli tehtyä. Vanhoissa kirkon kirjoissa esiintyy myös harmittavan paljon virheellistä tietoa ja kun minä aluksi luulin että kirkonkirjoihin on luottaminen, mutta en enää ja oli käytävä sitten kaikki vuosikymmenet läpi seuraten. Jos löytyy samalle henkilölle neljää tai viisi eri syntymäaikaa eri lähteitä käyttäen niin hukassa ollemme melkoisella varmuudella, näin on jo käynyt muutaman kerran minunkin selvitystä tehdessäni. Välillä on tuntuna siltä että tuleeko milloinkaan valmista, muttei enää kun sain viime kesänä, Pudasjärven, Taivalkosken, Kuusamo ja Posion hautausmaat sukuselvityksen piiriin ja siitä on nyt hyvää ponnistaa eteenpäin.
Minä en ole ainut joka haluaa tietää kuka minä olen ja siitä syystä olen jo julkaisut omassa elämänkerrallisissa kirjoissa näitä periaatteellisia kysymyksiä miksi minut sukuni hylkäsi isäni kuoleman 06.01.1962 kansakoulun joululoman jälkeen.Kirjailija Ilmari Kianto näkee alastoman todellisuuden lähimmästä naapureista, eli minun isovanhemmistani Karihtaniemeläisistä ja teksti on suora lainaus Ryysyrannan Jooseppi romaanista.
Miestä alkaa jo uuvuttaa umpikeli ja hän päättää yöpyä Karihtaniemeen, josta valo tuikuttaa hyvin kaukaa vasemmalta. Jooseppi Kekkusen aivoissa on elämänkuva lähestyvästä mökistä seuraavankaltainen; Karihtaniemeen sitä aina saattaa mennä semmoinen kurjaliston edustaja kuin mikä tässä minäkin lienen. Se on yhtä kelvoton ihmisasunto kuin minullaitsellänikin, jos ei vielä kehnompi. Ikuisesti siivoton pirtti, akkunat päreistä ja tuvan täysi sikiöitä, russakkaa, lutikkaa, kirppua, täitä, --- joka lajia sieltä löytyy.
Ja juuri siksi vuoksi että siinä pehertää niin kurja ihmisrotu, minä sinne menen --- vaikka kuningas minä niiden rinnalla olen ja oma akkani myös on kuningatar Karihta-akan suhteen. Se Karihtaniemen Kusti on typerä kuin pässi ja ahnas kuin susi. Ei iitä eikä ässää kirjasta irti saa, ei politiikkaa ymmärrä --- senkö hiivatin lailla hän lie akankin saanut, tylppäturpa ? Vaan millaisen sai ? --- ei tuhannet miehiset miehet sitä rääsyä olisi huolineet. Poijankin jo oli valmiiksi pyöräyttänyt jollekin alapuolen retkujätkälle --- Amanda ---- ei saanut puhasta piikaa Kusti ketku. Jaa Amanda ! Siinä se sitten on oikea Rämsärannan riekko, ilkeä kuin ilves, suustaan rivo kuin itse sarvipää saatana, valhteli, tappelija ja varas.Ne on molemmat varkauden syntiin syvälle vaipuneita sielunraatoja sekä Amanda että Kusti, vaikka eihän Kusti paljon kerkeä, kilpikonna, mutta Amanta varastaa kuin kärppä missä vain silmä vältyy. Köyhältäkin käveltää se paapelin, jos lie mitä kähveltää, sen tiedän vissiin omasta kokemuksesta.