Perinneyhdistys 1949 syntyneille Taivalkoskella
Kalervo Hiltunen Oulu ja Jouko
Vahtola Kauppakartanon pihalla 13.07.2019
Perinneyhdistyksen perustamisen avaus kaikille 1949 syntyneille koko suomessa ja avauksen suoritti suurmäenmaailmanmestari vuodelta 1978 Tapio Räisänen Taivalkoskelta.
Tapio Räisänen antoi puheenvuoronsa jälkeen koko idean isälle Eero Antero Seppäselle Suomussalmelta perustaa kaikille 1949 syntyneille perinneyhdistys.
Ensimmäinen kohta yhdistys sääntöjä lainateksani, yhdistyksen nimi ja ja sen kotipaikka ja sitä lukemista kesti aina 13 sääntö kohtaan.
Kokouksen yksimielinen päätös oli Yhdistyksen nimeksi tuli Perinneyhdistys 1949 syntyneille ja kotipaikka on Taivalkoski.
Tarkoitus ja toiminnan laatu:
Yhdistyksen tarkoituksena toimia suuriin ikäluokkiin kuuluvien vuonna 1949 syntyneiden yhdyssiteenä, joka tukee jäsentensä verkostoitumisesta, yhteenkuuluvuutta ja sosiaalista aktiivisutta, lisää ymmärtämystä sukupolven toiminnasta osana yhteiskuntaa ja edistää teemaan liittyvää yleistä tietämystä.
Tarkoituksen toteuttamiseksi yhdistys järjestää perinnetapaamisia, esitelmä- ja keskustelutilaisuuksia ja teemaan liittyviä näyttelyitä ja mahdollisuuksien mukaan osallistuu yleisötapahtumiin.
Toimintansa tukemiseksi yhdistys voi toimeenpanna rahankeräyksiä ja arpajaisia hankittuaan asianmukaisen luvan, periä jäseniltään jäsenmaksuja, harjoittaa julkaisutoimintaa, ottaa vastaan avustuksia, lahjoituksia ja testamentteja sekä omistaa toimintaansa varten tarpeellista irtainta ja kiinteää omaisuutta.
Kokouksen seuraava kohta valitaan kokoukselle puheenjohtaja ja sihteeri.
Kokouksen yksimielinen päätös oli Eero Seppänen on puheenjohtaja ja sihteeri Suomussalmelta kolme vuotta.
Seppänen kiittää luottamuksestaan.
Tapio Räisänen järjesti koko päiväisen ohjelman 1949 syntyneille sunnuntaina.07.2019 Taivalkosken metsäoppilaitoksella kello 10 alkaen.
Waenerberg Matti, Teuvo Puolankanaho ja Waenerberg Heikki
Edesmenneen 1949 syntyneen Reijo Lumisalmen muistoa kunniottaen soittivat Reijo Lumisalmen tekemän sävellyksen Suvivalssin.
Jokainen osallistuja kertoi lyhyesti 1949 syntyneen tarinansa omin sanoin ja allekirjoittanut Eero Antero Seppänen siteerasi kirjailija Ilmari Kiantoa romaanista Ryysyrannan Jooseppi jos isovanhemmat olivat Kiannon riepoteltavana.
Lainaus: Ilmari Kiantoa romaanista Ryysyrannan Jooseppista
Yksityiskohtainen ympäristö ja kuvaus siitä on hyvin paikallaan, tässä
tapauksessa ainakin kuten itse haluan. Miksi pitää olla yksi paikka
maailmassa, joka merkitsee yli kaiken, aina vaan palaa mieli sinne
soiden, rämeiden ja vesiesteiden luokse.
Mikä voisi tuossa ympäristössä niin paljon kiehtoa, kun sen niin
määräävästi näyttää vaikuttavan koko elämänkaareni kohdalla.
Minuunko se vaikuttaa ainoastaan, vai onko se sama vaikutus myös
muihin. Eipä näin olisi, vaan olenko minä väärässä kun näin
yksipuolisesti päättelen omasta näkökulmasta ja vinkkelistä katsoen.
Kiannolla katsotaan olevan oman puumerkkinsä moneen eritapahtumaan
meidänkin rannoilla. Aikaa on riittävästi takanapäin, että on hyvä
lähteä ulos kolostaan ja aika kypsä. Ei aikaisemmin sukumme jäsen
kyennyt siihen laisinkaan, vaan antautuivat ja vikisi vain omissa
oloissaan turhaa vikinäänsä. Jos sittenkään vastauksien aika on ja
onnea sitäkin oli riittämiin.
Vuonaniemen kärki oli ennen vanhaan monen kauttakulkijan
pysähdyspaikka. Samoin myös tuttu Turjanlinnan makean elämän maisteri,
tohtorihatun häijy, muka naistenmieheksikin mainitaan tuo ketale.
Korpiori olisi pitänyt Lahtelan Jannen kuohita, tuo metsien mörkö,
maallisten himojen hillitsemä ja villitsemä oikeaoppinen oinas,
sarvipää sankari, ylväs suora ryhti, siveetön yökyöpeli, rantojen
ilmestys. Siinä selvitys aluksi, vain että aluksi.
Mutta eihän tässä suinkaan alussa millään voi olla, alunperin
torpanhaltijana mainittu tärkeä sielujen viettelijä, naiskeikari ei
käyttänyt sukuehkäisyä, viljeli vapaasti vapaata riistaa sen kun
ennätti toisten kauhuksi, ennätti ensimmäisenä Suomussalmelaisena erota
kirkon pyhästä yhteisöstä, tietäen tietoisesti mitä oli tekemässä
kansan silmissä.
Maisteri oli valmis aloittamaan hyvin riettaaksi koettavan
elämänmenon, ja jälki oli myös sen mukaista.
Makeamela kun se tuli julki, naisten keskuudessa sai jo hiljaista
hyväksyntää. Ajatella paikkakunnalla ylväs ilman jalkoja seisoen, jopa
kormus sellainen, jopa Juppalan Jaakko omisti vastaavanlaisen, ilman
aseenkantolupaa.
Olikohan niin, että jonkinlainen häntäheikki tarvittiin myös
Kiantajärven rannalle. Me ja tiedä, arvattavasti tarvittiin uusia
ilmiöitä.
Papin pojalta, kyllä odottaisi jo huomattavasti huomaavaisempaa
suhtautumista ympäristöstä elämän menoon.
Voiko papin, lukkarin ja suntion intohimo, kiimainen käyttäytyminen
yllättää kesken toimitusten. Kaikki näyttää olevan mahdollista.
Aivan yhtä synnissä ne elävät tavallisten ihmisten lailla, omankin
seurakunnan sielunpaimenetkin.
Osa heistä ainakin tuntee itsessään haurauteen viittaavia taipumuksia.
Se vain osoittaa meidän ihmisten heikkoutta oman itsemme hallintaan ja
varsinkin muutamin ruumiin osain hallinta on se jo pappismiehilläkin
tehnyt tepposen.
Turjanlinnaan voi vaikka jäädä ja saada sitä kiantomaista
ajattelufilosofiaa aivokoppaansa. Hitusen sitä varmaan tarvitaan, jos
kykenee luomaan merkittävän romaaniteoksen, josta kansa saa kuvan
menneisyyden tilityksistä sen aikaiseen ajankuvaan. Mene ja tiedä, ei
tässä nyt niitä ratkaista kenenkään hyväksi. Kianto oli häpeämätön
roisto, kun kerjäsi myös köyhiltä. Mm. Karihtaniemeläiset joutuivat
hänen ahdistelun kohteeksi. Metkumaisterin piti saada vain itselleen,
vaikka tiesi vallan hyvin mikä on naapurin elämäntilanne kulloinkin.
Halusi tuo rietas ukkopukki olla jakamassa köyhän kodinleivän itse
itselleen. Voi Pesiönkylän pojat, silloin kun kuvatus ilmaantui
maisemaan ja kaikenmoista pahansuopaisuutta ihmisten keskelle
järjestämään, olisi ollut luudanvarsi, ranstakka ja kiireövenöljyn
kanssa, olisi ollut poikaa, vähäsen ojentaa, Herra joka paikan
nuuskijalle kiitokseksi niistä käynneistä Pesiönkylän puolella.
Kunnon Pesiönkyläläisen selkäsaunan hän olisi vain ansainnut, ja
saunassa olisi ollut hyvä paikka ojentaa tökeröä kynämiestä.
Kianto oli Joosepin rinnalla mitään aikaansaamaton, siis
aikaansaamaton ja täysin veltto vötkylä ja elostelija.
Jos saisi jotain vielä ilmaista; Kianto ei ole ansainnut sitä
jalustalle nostamista, kuin on valitettavasti päässyt käymään.
Suomussalmi olisi hiljaa haudannut kelpo eläjän. Suomussalmelle
kunnalle Kiannosta koituu, enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Suomussalmi,
jolla ei näytä olevan kovin tulevaisuutta, kukan ei uskoo enää
kurjuuden nimiin, Suomussalmen kunnassa näin on vain sokeasti vain
valitettavasti uskottuna.
Nälkämaan luojaan, korpifilosofi näin päätti kauan sitten käyvän näin.
Suomussalmelaiset "vaikka raukat menkööt merten taas", suora lainaus
romaanista. Suomussalmi, surunsalmi, autioiden soiden maan, siinä sitä
uskoa tarvitsemme jos korpiloukkomme elpyisi uuteen vaurauteen, jonka
valitettavasti menetimme kurjuuden kehtona.
Kirjakuvauksen myötä ei ikäkuuna päivänä meitä koita se suuri onni
saada Suomussalmi asuttua joka kyliin niin kuin ennen vanhaan.
Kiannon kurjan annettiin sepustaa romaani, jolla oli vain kielteinen
imago Suomussalmelle.
Turjanlinnan olemassa oleminen sai Seppäsetkin huomaamaan mikä on tuon
ukon mielihalut. Olisi niistä haluista konna pitänyt aikapäiviä salvaa
aivan kykenemättömäksi. Olisi edes joku hoksannut, niin kuin hoksasivat
hoitaa vanhat kollikissat pois keväisiltä kärpimis reissuilta, kevät
levottomuuden aikana, mourutellessa keväthangen selässä.
Tämä kuuluu tämän kirjasen yhteen ympäristökuvaukseen, miten voi tehdä
yksi ihminen sellaisen karhun palveluksen, että Kainuun maakunnan
koilliskulmalla on enemmän poroja ja sitä turistin kaipaamaa
hiljaisuutta, kuin ihmisen jättämiä olemassaolon jälkiä luontoon.
Toivottavasti helvetti on niin kuuma paikka, kuin kansa tietää kertoa.
Palkkio ja arvostus, sen hän on jo ansainnut, helvetin tulen ikuiseksi
ajoiksi. Ps. Tästä olevasta tekstistä tuli minustakin isona sitten elämäni kerta kirjailija jo 24 kirjan verran.
Hyväksi lopuksi nousimme seisaalleen ja lauloimme paljon onnea kaikille 1949 syntyneille ja lähdimme sitten Tapio Räisäsen Taivalkosken kuntakierokselle ja kohti päivän ehottomasti kohokohtaa kirjailija Kalle Päätalosta se oli niin erinomainen se oli koko ajan kiinostava ja minun katseeni vangiksi täysin koko näytöksen ajan.
 |
1949 syntyneitten perinneyhdistyksen puheenjohtaja Eero Antero Seppänen kiittelee kaikkia osallistujia ja tavataan viimeistään vuonna 2022 Koillismaalla.
