Kerälän kylä - Kerästen kantakylä

Kerälänkylä mainitaan ensimmäisen kerran kyläkokonaisuutena Paltamon pitäjän vuoden 1683 myllytulli- eli henkiveroluettelossa. Tuolloin kylässä oli 11 taloa, joiden isänniksi kirjattiin: Olavi Heikinpoika Keränen, Heikki Heikinpoika Keränen, Lauri Olavinpoika Keränen, Matti Matinpoika Keränen, Johannes Keräsen miniä Eleana, Matti Heikinpoika Keräsen veli Niilo, Antti Heikinpoika Keränen, Erkki Lieppa, Olavi Matinpojan poika Johannes (Keränen), Tuomas Hämäläinen ja Samuel Seppänen. Itsestään selvää on siis se, miksi kylä nimettiin Keräläksi.

Tuolloisen Kerälänkylän täsmällinen sijoittaminen kartalle on sitten hankalampi juttu, käytännössä lähes mahdotonta. Kerälänkylä oli tuolle ajalle ominainen maakirjakylä, jolla ei ollut tarkkoja rajoja. Kylän pääasiassa Keräsen suvun perustamat uudistalot sijaitsivat nimittäin alueella, johon kuuluivat nykyisen Hyrynsalmen läntiset alueet, Emäjoen länsi- ja itäpuolen alueet Hyryjärvestä Vuokinjoen suuseudulle ja edelleen Hyryjärvestä itään Moisiovaaraan ulottuva alue. Jotkut talot näillä alueilla luettiin kuitenkin Hyrynsalmen kylään. Kerälän kylä sijaitsi siis enemmän paperilla kuin maastossa. Uudistiloja perustettaessa näyttää olleen sen verran logiikkaa, että jompaan kumpaan kylään kuuluvan talon pojan perustama uudistila liitettiin samaan kylään. Mutta kun talon sai perustaa asumattomalle paikalle tämä johti siihen, että Kerälän ja Hyrynsalmen kylien taloja oli maastossa sikinsokin. Näin oli tilanne esim. Moisionvaarassa, Luvankylällä, Kytömäellä ja jopa Oravivaarassa. Kiannan ja Vuokin suuntaan tilanne oli selvempi.

Kerälän kylän kantatalona voidaan pitää Hyryjärven koilliskolkassa sijaitsevaa Kainuun Kerästen kantataloa Hoikkaa, jonka perusti ilmeisesti Muhoksen Laitasaaresta lähtöisin ollut Olavi Keränen vuonna 1601. Olavin pojista perustivat uudistilat 1630-luvulla Matti ja Heikki. Matin talon nimi oli vuoden 1650 manttaaliluettelossa Sakarajärvi ja Heikin Vuottojoki. Saman aikaisen Kainuun ensimmäisen kartan voidaan nähdä, että Matin talo sijaitsi ilmeisesti Sakarajärven etelärannalla Autioniemessä ja Heikin talo Emäjoen ja Sakaranjoen yhtymäkohdassa.

Varsinaiseksi Kerälän kylän keskuspaikaksi muodostui Sakaranjärven pohjois- ja koillispuolen vaarat, joille uudistaloja nousi 1600-luvun jälkipuoliskolla pääasiassa Keräsen suvun toimesta. Matti Olavinpoika Keräsen perustama seudun kantatalo Sakarajärven rannalla näyttää jätetyn autioksi varsin pian. Tämä vaaroille nousu oli tuolloin varsin yleinen ilmiö Kainuussa. Alkuperäinen asutus oli perustettu pääosin vesistöjen rantamille, mutta tuona ns. pikkujääkauden kylmimpänä ajanjaksona jouduttiin kiipeämään varsinkin pienten vesistöjen rannoilta hallaa pakoon vaaroille. Tuo nykyisten Pyykkölänvaaran, Kestinvaaran, Sakaravaaran, Sepänvaaran, Kuikkavaaran ja Suovaaran seutu tunnettiin viimeistään 1700-luvun jälkipuoliskon ajasta lähtien Mäki-Kerälänä. Kerälänkylän alue kasvoi 1700-luvulla entistäkin vaikeammin hahmotettavaksi. Kerälän asukkaiden perustamia taloja sisällytettiin kylän maakirjaan yhä kauempaa nykyisen Puolangan, Suomussalmen ja jopa Kuhmon puolelta. Hankalaksi käynyttä tilannetta pyrkivät 1700-luvun lopulla oikomaan pitäjän papit. Kansanopetus perustui vielä lukukinkerijärjestelmään ja sen toimiminen edellytti selkeää pitäjien alueellista ryhmittelyä kinkeripiireihin eli - kyliin. Yhdeksi Paltamon pitäjän eli seurakunnan 30:sta kinkeripiiristä nimettiin Kerälä. Tuon Kerälän kinkeripiirin raja kulki etelässä Hoikan eteläpuolelta Sakarajärven itäpuolelle Korpijärvelle, sieltä pohjoiseen Vuokinjoen suuhun, edelleen Kivelänvaaran pohjoispuolitse Laajaan ja sieltä takaisin etelään Emäjoen suuhun Hyryjärvelle. Kerälän maakirjakylän hajanaisuutta tänä ei kuitenkaan poistanut.

Hyrynsalmen irrottaminen Paltamosta omaksi pitäjäkseen vuonna 1786 johti Kerälän kylän hahmottumiseen uudella tavalla. Kinkerikylänä Kerälä esiintyi Suomussalmen kappeliseurakunnan osana, mutta kylän lounaiset ja läntiset talot liitettiin uuden seurakunnan keskuskylään Hyrynsalmeen. Verotuksellisesti tilanne säilyi kuitenkin hyvin sekavana Hyrynsalmen emäseurakunnan ja Suomussalmen kappeliseurakunnan raja-alueilla. Kerälänkylän veroluetteloissa oli edelleen hyrynsalmelaisia taloja. Vasta 1800-luvun puolivälissä juuri ennen Suomussalmen itsenäistymistä omaksi kirkkoherrakunnakseen Kerälänkylän veroluettelot puhdistettiin hyrynsalmelaisista taloista. Lopulta isonjaon päätyttyä 1870-luvulla sekä valtiovalta että kirkko ottivat kyläjaon perustaksi isojakokylät ja niin Kerälänkylä hahmottui sellaiseksi kuin se edelleenkin ymmärretään.

Kerälän alkuperäisen kinkeripiirin alue hahmottuu selkeästi Paltamon kirkkoherran Simon Appelgrenin vuonna 1786 piirtämässä Paltamon pitäjän kinkeripiirikartassa.